ausblenden:
Schlagwörter:
Patent Law, Exclusion, Governance, Coordination, Fragmentation,
Institutional Comparison,
patenttioikeus, yksinoikeus, hallinta, koordinaatio, fragmentoituminen
(sirpaloituminen), institutionaalinen vertailu
Zusammenfassung:
Technological advances have dramatically increased the types and quantity of
intellectual and useful commercial innovations. The significance of intellectual
creation and innovation leads to increasing claims for rights over the tangible
values that they capture and generate. With the example of debates surrounding
patents on information and communication technologies (ICT), five essays collected
in this volume look into a particular coordination problem of fragmentation
that the claims and right to patent held by many actors cause. In ICT industries,
sheer number of rights and claim holders may fragment the rights and technology,
and may discourage efficient use of innovation. Coordination of the fragmented
claims, before, during and after the rights are granted, may ameliorate the negative
impact. However, as exclusive rights influence incentives and coordination
both negatively and positively, this research claims that provision of a governance
mechanism is as important as exclusion provided by right.
The presence of fragmentation highlights the significance of a governance
mechanism to continuously coordinate the interests of the multiple claim-holders
and users in the process of innovation. Governance mechanism may be provided
by various institutions - legislation, court, administrative agencies and private
parties in the market. Thus, this dissertation claims that a solution to coordinate
fragmented patent rights ultimately needs to first resolve a question of institutional
choice. Regardless whether the solution is private ordering, utilizing the formal
and informal creation of norms in the market, or public ordering, involving various
institutions of the law, the judiciary, and administration, a single-institution
centric solution inevitably downplays the role of alternative institutional arrangements
that minimize the impact of fragmentation. In conclusion, the research
calls for an institutional comparison on both positive and negative impacts of
institutional arrangements, ultimately entrusting the institution at less imperfect
position with a particular decision making competence.
Zusammenfassung:
Teknologinen kehitys on lisännyt voimakkaasti immateriaalisten ja kaupallisesti
hyödyllisten innovaatioiden määrää ja lajeja. Innovaatioiden ja immateriaalisten
luomusten merkittävä rooli johtaa lisääntyviin vaateisiin oikeuksista niiden
tuottamaan ja hyödyntämään konkreettiseen arvoon. Käyttäen esimerkkinä informaatio-
ja kommunikaatioteknologian patentteihin liittyviä kiistoja, viisi tähän
teokseen koottua esseetä tarkastelee useiden toimijoiden hallussa olevien
vaateiden ja oikeuksien aiheuttamaa erityistä koordinaatio-ongelmaa – sirpaloitumista
(fragmentoitumista). Oikeuksien ja vaateiden haltijoiden suuri määrä
voi IT-teollisuudessa pirstoa oikeuksia ja teknologiaa ja siten jarruttaa tehokasta
innovaatioiden hyödyntämistä. Sirpaloituneiden vaateiden koordinointi voi oikeuksien
myöntämistä ennen, sen aikana sekä sen jälkeen lievittää fragmentoitumisen
kielteistä vaikutusta. Koska yksinoikeudet vaikuttavat kannustimiin ja
koordinaatioon sekä kielteisesti että myönteisesti, hallintamekanismilla varautuminen
on yhtä tärkeää kuin ulkopuolisten poissulkeminen. Fragmentoituminen
lisää hallintamekanismien merkitystä monien vaateiden haltijoiden ja käyttäjien
jatkuvassa koordinoinnissa innovaatioprosessin aikana. Hallintamekanismeja
voivat tarjota erilaiset instituutiot – lainsäädäntö, tuomioistuimet, hallintoelimet
sekä markkinoiden yksityiset toimijat. Siksi on koordinoitaessa fragmentoituneita
patenttioikeuksia ensin tehtävä institutionaalinen valinta. Riippumatta siitä,
onko ratkaisuna tukeutuminen markkinoiden muodollista ja epämuodollista
sääntelyä hyödyntävään yksityisautonomiaan tai julkiseen sääntelyyn, joka hyödyntää
erilaisia oikeudellisia instituutioita kuten lainsäädäntöä, oikeuslaitosta
tai hallintoa, yhteen instituutioon keskittyvä ratkaisu vähättelee sirpaloitumisen
vaikutusta vähentävien vaihtoehtoisten institutionaalisten ratkaisujen roolia.
Lopuksi tutkimus peräänkuuluttaa institutionaalisten ratkaisujen myönteisten
ja kielteisten vaikutusten vertailua ja mahdollisuutta antaa päätöksentekovalta
sille elimelle tai toimijalle, joka parhaiten kykenee selvittämään parhaan mahdollisen
ratkaisun.
